Niin. Mitäpä tähän nyt lisäisi. Ajatuksena kaunis, toteutus ontuu. Niinkuin aika monessakin asiassa elämässäni.
Toisaalta, äkkiäkös tässä kerrataan männä kuukausien tapahtumat ja jatketaan taas toiveikkaana loppuvuoteen, säännöllisesti blogia kirjoitellen (uskoo ken tahtoo).
Suuret ajatukset pariutumisesta ovat ailahdelleet laidasta toiseen, välillä on yritetty ja lupailtu jo ääneenkin että tässä nyt ollaan ja vanhoina mummoina ja pappoina vielä toisiamme tuijotellaan. Hah. Lupauksiahan tehtiin kesän kynnyksellä, ja lomallakin vielä asia sujui suht mutkattomasti. Miten ihmeessä tuo sama asia saadaan toimimaan arjessa, en tiedä. Skeptisyys ja kyynisyys, kuka lie tuollasia hienoja sanoja on keksinytkään, ehkä ne jollain tapaa kuvaavat minua. Nuo maalaisromanttiset piirteet yhdistettynä lyhyeen pinnaan ja kärsimättömyyteen ja voidaan jo etukäteen arvata ettei yhtälö toteudu. Eli, paskat Siitä, ei taida toimia nyt eikä ikinä.
Tosin kävihän tässä niinkin että Jumppa tuli taas, otti ja vei. Tyylilleen uskollisena. Niin heikko on ihmismieli, kun on epäileväinen Sen rakkaudesta. Helpompi jo juosta etukäteen karkuun kun vasta pakon edessä poliisien hakemana.
Josko jostain saisi kristallipallon, tietäisi kannattaako aikaansa tuhlata parisuhteeseen, vai olisiko vaan järkevämpää pelailla ja paneskella vähän siellä sun täällä.
tiistai, 9. syyskuu 2008
No näinhän siinä kävi...
sunnuntai, 20. tammikuu 2008
Suuri askel ihmiselle, pieni yhteiskunnalle...
Kyllä tässä rivi-insinööri jää kakkoseks, herrajösses mitä vääntöä voi olla eri asetusten kanssa että saa yhden tekstin kirjoitettua! No, ehkä tässä nyt sitten on tämän vuoden suuri tavoite, ottaa taas yksi askel lähemmäs nykyaikaa ja opetella kirjoittaamaan blogia. Kaikki 7-vuotiaatkin taitaa jo nykyään tehdä tätä, pakkohan minunkin on.
Jahka tästä ensijärkytyksestä selviän, kirjotellaan sitten taas lisää...
Jahka tästä ensijärkytyksestä selviän, kirjotellaan sitten taas lisää...
